Olipa kerran päivä jolloin piti tehdä iso kilpikonnakakku 7v pojalle... Sattumalta sama päivä oli se jolloin se kakku ei koskaan kypsynytkään ja vieläpä illalla päätin pudota hevosenselästä ja murtaa kylkiluuni. No mitäs siitä sitten seuraa?? No saikkariapa hyvinkin ja todella vahva lääkitys... Puhe on ollut siitä pirtun juomisesta, mutta se on minulta nyt kiellettyä... Onneksi sentään nappuloita voi popsia.

Tulin sitten yöllä ensiavun jälkeen kotiin ja nukuin huonosti yön... Aamulla pyörittelin peukaloita ja katsoin reikäleivältä näyttävää pilalla olevaa kakkupohjaa ja totesin että hittoakos siinä sitten.. Pistetään pensselit heilumaan sen mukaan mitä nyt oma melkoisen kipeä ranka antoi myöden. Oikea käsi tuskin liikkui ja käveleminen on täyttä tuskaa... Älkääkä puhukokaan nauramisesta tai yskimisestä.... Jotenkin se vaan kuitenkin väistyi mielestä kun aloin riehumaan kakkua... Ja tällainen siitä sitten tuli...



Sattuipa vieressä olemaan kamerakin hollilla niin tajusin paukapää jopa ottaa "rakennuskuvat" jotta voi joku muukin treenailla. Tää kilppari on syönyt mansikkamoussea ja se on kostutettu anopin mansikkamehulla. Kakkupohja oli vähintäänkin mielenkiintoisen näköinen mutta sain sen kasaan kuitenkin. Olen itseasiassa erittäin tyytyväinen tulokseen vaikka aikaa vierähti vaivaisesti 6h tämän parissa. Ehkä työtä olisi nopeuttanut se että olisi ollut edes kaulin eikä olisi lasipurkin reunalla pitänyt kaulia saatikka kun on vain yksi käsi käytössä :D


Kilpparin tein ihan ulkomuistista kun en jaksanut koneelle raahautua ja se kyllä kostautui esim kilven kuvioinnissa... Tarkoitus oli nyt kuitenkin testata miten marsipaanista saa tehtyä tuollaisia muotoja ja hyvinhän se onnistui. Hieman huolimattomasti minä tuon tein mutta kuntooni nähden olen enemmän kuin tyytyväinen.



- KRE